Lapin Kilpirauhasyhdistyksen KERRO JA KUUNTELE -projektin tarkoitus on Lapin kilpirauhaspotilaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen asiantuntijatiedon, vertaistoiminnan ja kokemustiedon avulla. Projektin tavoitteena on, että Lapin ihmisten tietoisuus kilpirauhassairauksista ja niiden oireista ja hoidosta lisääntyy.

Kilppariblogi on yksi uusi väylä tähän tiedon välittämiseen. Kilppariblogiin toivotaan kirjoituksia yhdistyksen jäseniltä, vertaisryhmien vetäjiltä, vapaaehtoisilta, hallituksen jäseniltä ja puheenjohtajalta, yhteistyökumppaneilta ja terveydenhuollon ammattilaisilta – kaikilta niiltä tahoilta, jotka asian kanssa ovat tekemisissä – tavalla tai toisella.

Lähetä omalla nimelläsi allekirjoitettu, tekstisi sähköpostilla osoittella satu.saari(at)lapinkilpi.com, otsikolla ”Kilppariblogi”.

kilppariblogi logo

 kilppariblogi logo PIENI

 

3.5.2019 Ajatelmia kehittymisestä ja kehittämisestä

Lapin Kilpirauhasyhdistyksen hallinnoiman KERRO JA KUUNTELE -projektin viimeinen vuosi on käsillä ja rahoittajalle (STEA) teimme väliraportin maaliskuun loppuun mennessä. Raporttia työstäessä tuli vastaan monta kysymystä toiminnan kehittämiseen liittyen ja niihin pyrimme vastaamaan koostaen kaikkia ideoita, mitä olemme keränneet kohderyhmiltämme, yhteistyökumppaneiltamme tai mitä olemme huomanneet ympärillämme.

Osaamisen kehittäminen on tärkeää ja digiosaaminen on nyt ajankohtaista. Pitkät etäisyydet alueellamme ajavat meitä kehittämään sähköisiä palveluita ja ne ovatkin oiva vaihtoehto siihen, että olisimme tasavertaisia tiedonsaannin lähteellä – asuimmepa missä päin Lappia tahansa. Digiosaamisen koulutuksen suunnittelua ja toteutusta toivotaan myös ”kentällä”. YouTube lääkäri- ja asiantuntija videotallenteita voi jo nyt katsella kotisohvalta, jos osaamista ja laitekapasiteettia löytyy. Eri paikkakunnilla yhtä aikaa kokoontuvien vertaistukiryhmien yhteen saattaminen Teamsin välityksellä, antaa paljon uusia toimintamahdollisuuksia ja helpottaa esimerkiksi vierailevien luennoitsijoiden saamista ryhmiin. Lääkäriluennot ovat toivomuslistan kärjessä ja niiden tuottaminen digi- ja livelähetyksenä on ”asteen verran” kustannustehokkaampaa kuin se, että lennättäisimme luennoivan lääkärin Lappiin, vierailulle kaikille paikkakunnille erikseen. Toisaalta, myös katseluajankohdan voi silloin itse valita.

Kentältä tulleena toiveena voitaisiin kehittää ja pilotoida eri potilasjärjestöjen, kuten kilpirauhas-, diabetes, reuma jne. yhteisiä vertaistukiryhmiä. Pienillä paikkakunnilla kokoontuisivat ”teemalliset” vertaistukiryhmät. Ne jakaisivat ohjaajaresurssia, kustannuksia ja mahdollistaisivat laajemman tiedonsaannin, myös muista sairauksista. Vertaistukiryhmissä kulkevat, kun sairastavat monesti useita autoimmuunisairauksia yhtä aikaa. Toimimista yhteistyökumppaneiden kanssa tulisi siis kehittää ja tiedonvälitystä heidän suuntaansa lisätään.

Kehittää pitää myös vertaistukiohjaajien perehdytystä ja koulutusta, sekä heidän jaksamisensa tukemiseksi varata resurssia. Vertaistukiryhmien ohjaajien rekrytoinnin kehittäminen ja esimerkiksi alan opiskelijoiden hyödyntäminen harjoittelun kautta vertaistukiohjaajien avuksi, on tullut erilaisissa keskusteluissa esille. Tietysti opiskelijoille tulisi myös ”kehitellä” opinnäytetyön aiheita ja yhteistyötä heidän kanssaan tehostaa.

Kohderyhmien segmentointia tulisi kehittää ja suunnata kohderyhmäkohtaista, erilaista toimintaa ja materiaalia esim. lapsiperheille, nuorille, työikäisille, miehille, eri ikäisille ja eri kilpirauhassairauksia sairastavalle ja heidän läheisilleen. ”Kentällä” toivotaan tapahtumia ympäri Lappia ja myös viikonloppuisin.  Toivotaan kovasti myös juttuja paikallislehtiin.

Yhteistyössä alueemme kuntien kanssa, meidän tulisi selvittää ja kehittää myös niitä jo olemassa olevia mahdollisuuksia käyttää kilpirauhassairaiden vertaistuki-iltoihin ja muuhun digitaaliseen tiedonsaantiin välineistöä, tiloja ja sitä osaamista, mitä kunnissa jo on valmiina. Tietysti alueellisia erityisryhmiä kiinnostaa myös ”oman kunnan” tarjoama hyvinvoinnin tukeminen, esimerkiksi ohjattujen liikuntavuorojen ja -salien käyttö, sekä erilaiset toiminta- ja liikunta-avustukset, jolla paikallista toimintaa voitaisiin virittää ja kehittää.

Yhteistyön kehittämiseen panostamista tulisi erikoissairaanhoidon kanssa lisätä ja rakentaa yhteistyössä toimintamalli, jossa keskiössä olisivat potilaille ja terveydenhuollon henkilöstölle suunnattu ensitieto- ja koulutuspäivä ja vertaistuen jalkauttaminen sairaaloihin. Perusterveydenhuollon kanssa puolestaan tulisi kehittää toimintamalli siitä, kuinka juuri diagnoosin saaneen potilaan polku johtaa potilasyhdistysten tarjoaman tiedon ja vertaistuen piiriin. Neuvoloiden, kouluterveydenhuollon, ikäihmisten palveluiden tiedonsaantia tulee kehittää – niin ja kilpirauhashoitaja – se omahoitaja, joka puolestaan kehittää toimintamalleja potilaan ja lääkärin välille tulevaisuudessa – paremman hoidon puolesta! Eikä siinä vielä kaikki – tulisi kehittää myös ”apuja” oireiden seurannan raportointiin ja lääkärin työtä helpottamaan, applikaatio – jossa potilas voisi helposti tallentaa päivittäisen vointinsa seurannan.

Yhdistyksen hallituksen tulee myös kehittyä, jotta toiminta kehittyisi, siksi hallitus työstää kokouksissaan johtosääntöä, joka antaa selkeät raamit toiminnalle ja sen vaikuttavuuden arvioinnille ja raportoinnille tulevaisuudessa.  Hallitus ideoi ”Ajatuspajassa”, jonka tarkoituksena on visioida innovatiivisesti tulevaisuutta ja puntaroida mennyttä – kehittyä!

Palautteen keräämisen ja toiminnan arvioimisen kehittämiseksi tehdään selkeät toimintamallit ja aikataulutetaan ne. Raportointia kehitetään ja tuodaan siten näkyväksi kaikki tehty työ, esimerkiksi vapaaehtoistyöhön käytettyä aika ja erilaisia mittareita, millä mitataan tiettyjen tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi projektin aikana ja sen päättyessä. Yhdistyksen hallitus pohtii parhaillaan, haetaanko KERRO JA KUUNTELE -projektille jatkoaikaa ja -rahoitusta. Tekemätöntä kehittämistyötä olisi vielä tehtävänä lappilaisen kilpirauhaspotilaan edunvalvonnassa nyt ja myös tulevaisuudessa.

Kehittäminen on ”kupletin juoni”.  Kehittämiskohteita alati muuttuvassa toimintaympäristössä on jatkuvasti ja mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos ja mukana täytyy pysyä, joten on kehityttävä - meidän kaikkien.

Satu Saari
projektikoordinaattori

KERRO JA KUUNTELE -projekti

 

---------------------

kilppariblogi logo PIENI

15.4.2019 KKI meitä liikuttaa, kannustaa ja ryhmäyttää

Lupauduin kirjoittamaan omakohtaisia kuulumisia ja kokemuksia juuri startanneesta liikunnallisesta työikäisten vertaistukiryhmästä, joka aloitti Rovaniemellä maaliskuussa.

Oma tarinani on tälläkin polulla alkumetreillä, diagnoosi vahvistui monien vuosien arpomisen jälkeen juuri ensimmäisen liikunnallisen vertaistukiryhmän tapaamisen aikoihin.

Sain kuulla tästä mahdollisuudesta ensimmäisen kerran hetimmiten, kun Lapin Kilpirauhasyhdistys ry ja Lapin Sydänpiiri ry ajatuksen eetteristä ulos pukkasi, somen kautta tietysti. Some on mainio kanava niin vertaistuen kuin siihen liittyvän toiminnan löytämiseksi. Niin ja tottakai kun tämä oli vielä ilmainen vertaistukiryhmän osallistujille niin eihän siinä kahta sanaa ollut. Hakemusta sisään ja tervetuloviesti tupsahtikin aikanaan sähköpostitse.

Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin EasyFitin tiloissa, siellä PT ja ravintovalmentaja Jatta Sipola odotti meitä ja toivotti tervetulleeksi yhdessä Lapin Kilpirauhasyhdistyksen Satun ja Lapin Sydänpiirin Marjon kanssa. Tervetulopakettiin sisältyi niin juomapulloa, mittanauhaa (!) kuin vankka infopläjäys yhteistyötoimijoista.

Alkuhaastattelut käytiin leppoisassa tunnelmassa, me saimme esittelyn yhteydessä kertoa omaa historiaamme niin liikunnan kuin potilastarinammekin kautta. Siinä huomasi kuinka meillä monella on omat, pitkätkin historiamme sairauksien suhteen mutta samalla huomasi kuinka tärkeää on ryhmän voima ja tuki. Välitön yhteenkuuluvuuden fiilis kun oli ihan käsinkosketeltava. Asiantuntevasti myös PT Jatta kuunteli ja kyseli tarvittaessa, kun hän lähti kartoittamaan meidän alkutilanteitamme. Poistipa hän mielestämme niitä joitakin pieniä peikkojakin, jotka liittyvät liikkumiseen.

Sitten siirryttiin epämukavuusalueen tuntumaan, kun otettiin henkilökohtaiset alkumittaukset; pituus, paino, verenpaine ja vyötärönympärys. Kyllähän peilikin oman tarinansa kertoo mutta onpahan sitten vertailukohtaa, kun urakka on loppumetreillä. Oma syke oli siinä vaiheessa ”hyvällä” tasolla.

Siirryimme samalla lattialle tekemään vähän alkulämmittelyä, venyttelyitä ja taisi PT meitä vähän tarkkailla mihin suuntaan itse kukanenkin taipuu tai kykenee. Lähtökartoitus oman kuntotason takia on varmasti tärkeä, varsinkin kun sovimme alustavan liikuntakalenterin suhteen, että aina edellisellä viikolla päätetään mitä ja minä päivänä seuraavalla viikolla touhutaan. Ajatuksena on siis, että PT on mukana joka toinen viikko, joka toinen viikko ryhmä kokoontuu itsenäisesti sovitusti liikkumaan.

Liikuntakalenteria tutkailtiin innostuneesti, tuleville viikoille mahtuu niin kuntosalille tutustumista, joogaa, walltraining-harjoitusmetodia, kahvakuulaa, lumikenkäilyä, puistojumppaa, sauvakävelyä, virtuaalijumppaa ja kehonhuoltoa sekä liikkuvuusharjoittelua. Tämä kevään setti päättyy toukokuun lopussa, jolloin tehdään uudet mittaukset, kartoitetaan mitä on muuttunut ja mitä palautetta omasta voinnista ja edistymisestä liikunnan ja voinnin suhteen vois tuoda esille. Syksyllä jatketaan taas.

Pian perustettiin myös ryhmälle oma WhatsApp-ryhmä, siinä saamme hioa seuraavan viikon tapahtumia, aikatauluja ja jakaa yhdessä kuulumisia. Vertaistuki tässäkin ryhmässä toimii niin kuin sen kuuluukin, lappilaisella hyvällä tohinalla. Facebookissa on perustettu myös ryhmälle oma foorumi.

Itsellä on käynnistynyt tämä projekti vielä nihkeänlaisesti, suomeksi sanottuna työt haittaa harrastusta mutta periksi en anna. Sekin aika koittaa, että pääsen mukaan ja varmasti saan taas enemmän omaan arkeen jaksamista ja tekemisen iloa. Yhdessä mekin olemme osiemme summa.

 

Basedow-taivaltaja
Anne-Marie Haavikko

---------------------

kilppariblogi logo PIENI

27.2.2019 Kilpirauhasyhdistyksen juhlaseminaarin puhe

15.2.2019 Arvoisat Lapin kilpirauhayhdistyksen jäsenet ja seminaarivieraat

Paljon onnea viisitoistavuotta täyttävälle yhdistykselle!

Ja kiitos tästä kunniasta, yhdistyksen suhteellisen uutena jäsenenä ja ihan uutena hallituksen jäsenenä, että saan lausua ajatuksiani yhdistyksestä ja vapaaehtoisuudesta juhlaseminaarissamme.

Hyvät kuulijat
Lapissa on noin 10 000 diagnosoitua kilpirauhassairauden kanssa elävää ihmistä. Suomessa kilpirauhassairauksista kärsii jopa 330 000 ihmistä, kyse on siis kansansairaudesta. Lapin kilpirauhayhdistyksellä on jäseniä tällä hetkellä noin 600. Paljon on tehty mutta työsarkaa meillä vielä riittää kaikkien tavoittamiseksi.

Otetaanpa pieni kurkistus yhdistyksen menestyksekkääseen viisitoistavuotiseen taipaleeseen
Rovaniemen Kilpirauhasyhdistys perustettiin vuonna 2004 tarkoituksenaan kehittää ja edistää kilpirauhaspotilaiden tutkimusta ja hoitoa sekä parantaa heidän sosiaaliturvaansa. Alusta saakka aktiivisesti vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys jakoi tietoa kilpirauhassairauksista ja niiden hoidosta, järjesti myyjäisiä varojen keräämiseksi sekä virkistystä ja hyvinvointia tukevaa toimintaa jäsenistölleen. Edelleen yhdistys toimii samalla aatteella toteuttaen toiminnassaan samoja asioita, kuin perustamisvuonna.

Yhdistyksen väkimäärä kasvoi nopeasti, kahdessa vuodessa jäseniä oli jo 83. Vuodesta 2007 lähtien toiminta alkoi vakiintua kahteen asiantuntijaluentoon vuodessa sekä jäsenistölle järjestettävään hyvinvointia ja terveyttä tukevaan toimintaan painottuen. Vuonna 2008 kylvettiin yhdistyksen toimintaan jo ensimmäiset vertaistukitoiminnan siemenet mutta toiminnan käynnistyminen kaatui kuitenkin vielä resurssipulaan.

Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja perustajajäsen Raili Kuusela  on vaikuttanut myös valtakunnan tasolla ja toiminut Suomen kilpirauhasliiton johtokunnan jäsenenä edustaen koko pohjoista Suomea, ainakin vuosina 2009-2010.

Vuonna 2009 yhdistyksen tiedottamista tehostettiin ja juhlittiin viisivuotissynttäreitä. 2010 viriteltiin yhteistyötä muiden potilas- ja vammaisjärjestöjen kanssa sekä tiivistettiin suhteita ja yhteistyötä terveyskeskuksen ja Lapin keskussairaalan kanssa. Jo silloin esitettiin, että julkisessa terveydenhuollossa olisi asiaan vihkiytynyt ja perehtynyt kilpirauhashoitaja. Vuonna 2010 vertaistukitoiminta saatiin vihdoin polkaistua käyntiin Rovaniemellä, jonka myötä myös jäsenmäärä taas kasvoi ollen jo 130 jäsentä vuonna 2010 lopussa.

2011 yhdistys otti digiloikan ja avasi kotisivut ja sähköpostiosoitteen. Tämän myötä tiedottamisesta tuli helpompaa. Sitä myötä harpottiin myös Rovaniemen ulkopuolelle alkaen luentojen järjestämisellä Kemissä, Levillä ja Kemijärvellä. Vuonna 2011 saatiin myös ensimmäinen kuntoutuskurssi kilpirauhasairaille Lappiin. Yhdistyksen jäsenmäärä nousi tuolloin jo yli kahteensataan. Ihmiset liittyivät yhdistykseen saadakseen tukea, tiedollista tukea pääasiassa. Yhdistyksen toiminta laajentui edellä mainituille paikkakunnille pelkästään yhdistyksen aktiivisten vapaaehtoisten ansiosta.

Lapin näkökulmasta tärkeä virstanpylväs oli myös Suomen kilpirauhasliiton ensimmäisen kilpi-lehden julkaisu, jossa oman tarinansa kertoi toimittaja Juhani Hiltunen, joka toimii edelleen Kemin vertaistukiryhmän ohjaajana.

Yhdistyksen nimi muutettiin Rovaniemen kilpirauhasyhdistyksestä Lapin kilpirauhayhdistyksesi vuonna 2012 ja toimintaa saatiin levitettyä taas uusiin kuntiin, mukaan tulivat Kittilä, Ranua, Salla, Tornio ja Posio. Myös Kittilässä käynnistyi vertaistukiryhmä.

2013 vuonna jäseniä oli jo yli kolmesataa ja yhdistyksen toimintaa esiteltiin ympäri Lappia. Lapissa järjestettiin myös vertaistukiohjaajakoulutus ryhmien vetäjille ja yhdistyksen puheenjohtaja kouluttautui Kilpirauhasliiton kokemuskouluttajaksi, joka antoi pätevyyden luennoida omaan kokemukseen pohjautuen kilpirauhasasioista esimerkiksi terveydenhuoltoalan opiskelijoille sekä ammattilaisille. Yhdistys sai näkyvyyttä myös Ylen Aamusydämellä ohjelmassa, jossa Juhani Hiltunen oli yhden jakson verran vieraana.

Yhdistys täytti kymmenen vuotta vuonna 2014. Juhlavuonna yhdistyksen puheenjohtaja Raili Kuusela kirjoitti Kilpi-lehden toisessa numerossa olleessa artikkelissa siitä, kuinka jokainen yhdistykseen liittyvä jäsen on yhdistykselle juhlaa. Tässä mielestäni tiivistyy se pyyteetön vapaaehtoistoiminnan aate ja arvo, jota yhdistyksen toiminnassa on kaikki nämä vuodet toteutettu. On vain haluttu auttaa ja tukea saman kokeneita ja kokevia ja ehkä saada myös sitä kautta itse tukea. Vertaistuen tarve todellistui, kun Kemin vertaistukiryhmä aloitti vuonna 2014. Ensimmäiseen tapaamiseen paikalle tuli 62 henkilöä Kemistä ja sen ympäristökunnista. Joillakin kerroilla osallistujamäärä nousi jopa yli 80 osallistujaan kerralla. Kokemuskouluttajamme Raili Kuusela luennoi juhlavuonna myös Keminmaan kansalaisopiston luentosarjassa täyttä elämää sairaudesta huolimatta. Yhdistys on pyrkinyt jatkuvasti myös parantamaan sairaiden asemaa toivoen osaamisen ja ammattitaidon lisäämistä kilpirauhasasioista Lapin lääkäri- ja hoitajakuntaan.

2015 yhdistyksen toiminnassa oli mukana noin 20 aktiivista vapaaehtoista, sisältäen myös johtokunnan varajäsenineen sekä vertaistukiryhmien ohjaajat. Muun toiminnan lisäksi Raili Kuusela kuului myös Kokemustoimintaverkoston Lapin ohjausryhmään. Yhdistys osallistui vertaisohjaajakoulutukseen vuonna 2015. Vertaistuki-iltoja järjestettiin tuolloin kuudella paikkakunnalla, joihin osallistui lähes 400 henkilöä. Vuonna 2015 digiloikattiin jälleen ja siirryttiin some-aikaan, yhdistykselle avattiin Facebook-sivu sekä alettiin hyödyntää yhdistyksen toiminnan esittelyssä etäyhteyksiä.

Kaikkea tätä monipuolista ja aktiivista toimintaa on pyöritetty innokkaiden ja sitoutuneiden vapaaehtoisten voimin vapaaehtoisista koostuvan yhdistyksen johtokunnan tuella. Vuosien varrella toiminta on vain vilkastunut, sitä on yhä enemmän esitelty eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa, yhdistys on ollut esillä mediassa (niin painetussa kuin sähköisessä) ja on järjestetty live- ja virtuaalisia luentoja.

Vuonna 2016 tunnistettiinkin vapaaehtoisvoimin vedettävän monimuotoisen toiminnan olevan jo liian iso pala kakkua ja siksi päätettiin hakea Raha-automaattiyhdistyksen projektirahoitusta vuosille 2017-2019. Rahoitusta haettiin kahden työntekijän palkkaamiseen. Yhdistykselle valmisteltiin myös taloussääntö. Projektirahoitus saatiin yhdelle työntekijälle, vaikka projektin läpimurrosta tuskin uskallettiin unelmoida. Kerro ja Kuuntele -asiantuntijatietoa ja vertaistukea kilpirauhaspotilaille ja heidän läheisilleen, sekä kokemustietoa terveydenhuoltoon -projekti käynnistyi keväällä 2017. Toimitila projektille ja yhdistykselle löytyi Rovaniemen järjestötalosta, jossa työskenteli myös muita yhdistystoimijoita, joilta yhdistyksen ihka ensimmäistä työntekijää tukemaan käytännön asioissa löytyi aina auttajia. Projektin työntekijäksi valittiin lähes kolmenkymmenen hakijan joukosta Riitta Palovuori ja yhtäkkiä yhdistyksen vapaaehtoisista koostuva johtokunta joutuikin astumaan työnantajan saappaisiin. Vastuu taloudesta ja toiminnasta laajeni hankerahoituksen saamisen myötä ja myös hallituksen kokousten määrä lisääntyi huomattavasti. Projektin käynnistyttyä työntekijä alkoi koordinoida vertaistukitoimintaa ja järjestää asiantuntijaluentoja yhdistyksen vapaaehtoistoimijoiden puolesta.

Viime vuosi 2018 oli jälleen suurten muutosten vuosi, kun projektityöntekijä vaihtui ja yhdistyksen hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja Raili Kuusela väistyi tehtävästään sivuun. Varapuheenjohtaja Airi Rautiainen luotsasi toimintavuoden loppuun ja valittiin puheenjohtajaksi tälle vuodelle. Yhdistyksessä aloitettiin myös johtosäännön työstäminen, kun huomattiin, etteivät hankehallinnointi ja työnantajarooli olekaan ihan helppoja juttuja hoidettavaksi ilman kokemusta. Aikaisemmin yhdistyksen toiminnassa oli voitu keskittyä jäsenistöön suuntautuvaan toimintaan ja nyt yhtäkkiä hallituksen rooli ja toiminta suuntautuikin toiminnan ja henkilöstön johtamiseen, jossa vaaditaan erilaista sitoutumista, vastuuntuntoa ja vahvuutta sekä ammattitaitoa. Projekti jatkui monimuotoisesti ja aktiivisesti Satu Saaren aloittaessa keväällä 2018. Yhdistys sai myös edustajan Lapin sairaanhoitopiirin potilas- ja vammaisneuvostoon sekä asiakasraadin toimintaan. Lisäksi projektityöntekijä on ollut mukana soteuudistuksen valmistelussa. Uutena toimintamuotona on käynnistynyt suljettu vertaistukiryhmä Facebookissa. Yhdistys on siis jatkanut toimintaa 15 vuoden ajan aktiivisesti lisäten lappilaisten ihmisten tietoisuutta kilpirauhasairauksista, tarjoten tiedollista ja vertaistukea kilpirauhassairaille sekä terveyttä ja hyvinvointia lisäävää toimintaa jäsenistölleen.

Hyvä kuulijat
Itse olen ollut yhdistyksen jäsen vasta noin vuoden. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan noin kaksi vuotta sitten ja diagnoosin sain reilu vuosi sitten, kun osasin vaatia oireiden perusteella työterveystarkastuksella kilpirauhasarvojen mittaamista. Kun ensimmäinen koevastaus kertoi arvojen olevan selvästi koholla, työterveyslääkäri ei siinä vaiheessa halunnut vielä olla varma diagnoosista, vaikka kaikki kliiniset oireet olivat tunnistettavissa. Tunsin valtavaa pettymystä, olin vähän vihainenkin. Edes lääketieteen ammattilainen ei ikään kuin uskonut oireilua eikä labratuloksia. Muutenkin koin, että vajaatoiminnan aiheuttamaa olotilaa on todella vaikea sanoittaa ja selittää edes läheisille, kun se ei välttämättä mitenkään muuten näy päällepäin, kuin väsymyksenä. Minä periksiantamattomana ihmisenä osasin kyllä sen peittää ja hoitaa kaiken pakollisen, kotona makasinkin sitten saamatta mitään aikaan. Odotin vielä kuukauden seuraavaa koetta ja tulosta, joka kertoi vääjäämättä, miten asia oli. Lääkitys aloitettiin minimiannostuksella. Siitä huolimatta arvot vain nousivat ja vointi säilyi sumuisena, väsyneenä, saamattomana. Lääkityksen tasapainon löytymiseen meni melkein vuosi. Olo koheni ja voimat palautuivat. Mutta harmittavaa on ollut se, että kertaakaan en ole tavannut lääkäriä asian tiimoilta. Diagnoosin sain puhelimessa, minut ohjattiin työterveydestä jatkoseurantaan omalle terveyskeskuslääkärille, jonka kanssa olen myös keskustellut vain puhelimessa. Kukaan ei ole kertonut minulle, mitä tämä sairaus tarkoittaa ja miten sen kanssa pärjää. Kaiken tiedon olen etsinyt itse ja kiitollisena ottanut vastaan Lapin kilpirauhasyhdistyksen jäsenyyden sekä kaiken sen tiedon ja tuen mahdollisuudet.

Ympäröivässä yhteiskunnassamme vallalla on edelleen vähän sellainen ajatus, että pienten vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten toiminta on pientä, ei niin kovin merkittävää, puuhastelua. Kun tutustuu Lapin kilpirauhasyhdistyksen toimintaan, voi nähdä, kuinka arvokasta ja ammattitaitoista työtä nämä yhdistykset todellisuudessa tekevät. Itse toimin yhdistyskentällä myös työelämässä ja näen sekä suurten, ammattilaisten käsissä olevien, sekä pienten vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten arkea ja haluan korostaa sitä merkityksellistä työtä, jota kaikissa yhdistyksissä tehdään jäsenistön tai kohderyhmän hyväksi. Julkisen sektorin suhtautuminen on vielä usein vähättelevää, vaikka toivoisi sen tänä päivänä jo olevan kannustavaa ja arvostavaa, muulloinkin kuin juhlapuheissa. Toivottavaa olisi myös se, että ihmiset muuttaisivat käsityksensä siitä, mitä vapaaehtoisuus on. Että ymmärrettäisiin, mikä merkitys esimerkiksi Lapin kilpirauhasyhdistyksen toiminnalla on Lapin kilpirauhaspotilaille.

Lopuksi haluan kaikille yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneille sanoa: Lukekaa yhdistyksen historiikki, innostukaa vapaaehtoistoiminnasta, tulkaa mukaan tekemään sitä, mitä itse haluatte. Mukaan tuleminen ei suinkaan tarkoita pelkästään hallituksen jäsenyyttä vaan sitä, että joku tulee ja keksii jonkun hyvän idean, tuo sen yhdistykseen ja alkaa yhdistyksen tuella toteuttamaan sitä. Tavoitteena on, että koko Lapin maakuntaan ja jokaisen sen pieneenkin kylään löytyisi sopiva toimintamuoto kilpirauhassairaiden tukemiseen, meidän pitäisi vaan saada tietää, mitä se voisi olla, joten kertokaa se meille.

Kun luette historiikkia, huomaatte, miten mittavaa ja arvokasta työtä yhdistyksessä on jo viidentoista vuoden ajan tehty, pääasiassa aktiivisten ja sitoutuneiden vapaaehtoisten voimin, jotka ovat olleet koko sydämellään mukana. Omasta ja kaikkien Lapin kilpirauhaspotilaiden puolesta, haluan jokaista teitä siitä lämpimästi kiittää!

Kiitos!

Tanja Sälevä
Järjestökehittäjä
Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry

Lapin Kilpirauhasyhdistyksen hallituksen jäsen

 

kilppariblogi logo PIENI

18.2.2019 Lapin Kilpirauhasyhdistys ry - 15 vuotta alueellista potilasjärjestötyötä

Ansiomerkkien saajat kuva Asta Tirronen

Anneli Yliportimo, Taisto Tarkiainen ja Raili Kuusela saivat SOSTE (Suomen sosiaali- ja terveys ry) pronssiset ansiomerkit.
Kuva: Asta Tirronen

Lapin Kilpirauhasyhdistys ry juhli perjantaina 15.2.2019 Kilpirauhasseminaarin merkeissä 15 toimintavuottaan, palkiten pitkäaikaisia vapaaehtoisiaan ansiomerkein ja julkaisemalla historiikkinsa. Historiikki julkaistiin myös e-lehdeksi ja sen voi lukea Lapin Kilpirauhasyhdistyksen kotisivuilta osoitteessa www.lapinkilpi.com

Seminaarin ohjelmassa kuultiin mm. Lapin sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja Sara Tuiskun tervehdys Lapin Kilpirauhasyhdistykselle. Puheenvuorossaan Sara Tuisku totesi, että  ”Terveydenhuoltojärjestelmämme ei ole täydellinen ja tarvitsee rinnalleen Lapin Kilpirauhasyhdistyksen kaltaisia toimijoita. Yhdistyksenne työ on merkittävää työtä, ennen kaikkea potilaiden kannalta, mutta myös koko terveydenhuollon näkökulmasta. Terveydenhuoltojärjestelmämme ei kykene huolehtimaan potilaiden vertaistuesta, luentojen ja tilaisuuksien järjestämisestä tavalla, johon Lapin Kilpirauhasyhdistys on pystynyt. Yhdistyksenne on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä, vaikuttavana ja aktiivisena toimijana Lapin yhdistyskentässä. Vertaistuen merkitystä ei voi liiaksi korostaa, minkä tahansa sairauden hoidon kannalta. Tiedon saannin lisääminen, koulutus ja kilpirauhassairauksien ymmärryksen lisääminen myös yleisemmin on tärkeää potilaiden elämänlaadun kannalta”.

Kilpirauhasseminaarissa kuulimme myös ”Sekundakroppa – Elämäni kilpirauhaspotilaana”- kirjan juuri markkinoille tuoneen kirjailija, kokemusasiantuntija Anne Rothin tarinan. Lääkäri Ville Pöntynen avasi puolestaan puheenvuorossaan niitä haasteita ja mahdollisuuksia, mitä lääkärit kokevat kilpirauhaspotilaiden hoidossa, tämän päivän Suomessa. Juhlaseminaarin videotallenne saadaan nähtäville internetsivuillemme lähipäivien aikana, jolloin myös ne, jotka estyivät saapumasta paikanpäälle, saavat mahdollisuuden kuunnella ja katsella seminaariohjelma.

Satu Saari
projektikoordinaattori
KERRO JA KUUNTELE -projekti

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI
28.1.2019 Hei kaikki Lapin Kilpi- kilppariblogin lukijat!

Sain kutsun tulla vieraaksi kertomaan omaa tarinaani Kilpirauhasseminaariin 15.2. 2019 ja voi vietävä että innostuin! Tottakai minä tulen!

Jos ovat vertaistyö ja kilpirauhasasiat syäntäni lähellä niin ovat myös Lappi ja lappilaisuus. Olen täältä Oulusta kotoisin mutta onnekseni saanut viettää paljon aikaa elämästäni siellä Pohjolan perukoilla kultamailla niin sinnepäin matkustan aina kun vain on mahdollisuus. Mikä se teissä lapin ihmisissä onkin kun ootta niin helppoja lähestyä ja jututtaa?

Lapin Kilpirauhasyhdistys on toiminut uranuurtajana ja vienyt vertaistyötä ennennäkemättömällä tarmolla eteenpäin. Alueen laajuus omat haasteensa luoden ja keliolosuhteet siihen päälle niin valtava kunnioitus koko yhdistyksen historialle.

Minulla on ollut oman paikallisyhdistyksen puheenjohtajuuden kautta mahdollisuus tutustua teidän rautarouvaan ja pitkäaikaiseen aiempaan puheenjohtajaan Railiin. Suuresti ihailemani ja kunnioittamani Raili on omalla esimerkillään tehnyt latua monelle toimijalle.

Oma tarinani kilpirauhasmaailmassa on ollut hyvin kaksijakoinen. Olen saanut diagnoosin Basedowista jo 2002 mutta yhdistystoimintaan lähdin vasta vuonna 2013. Silloinkin ehkä vähän pakotettuna sillä en ollut uskoa että maailmassa on joku muukin joka kärsii niinkuin minä. Silloin totaalipoiston jälkeen vaikean vajaatoiminnan kanssa humpatessa äitini suorastaan pakotti minut ryhmään puhumaan. Ja siitä olen ikuisesti kiitollinen hänelle!

Vertaisryhmä toi minulle järjen päähän ja tajusin etten ole yksin, en lainkaan! Tunsin vuosikausiin itseni ensimmäistä kertaa normaaliksi kun sama tarina toistui ja toistui uudelleen ja uudelleen. Oli ihanaa kun minua ymmärrettiin! Siitä päivästä lähtien olen vannonut vertaistyön nimeen ja siihen kannustan kaikkia.

Uskon esimerkin voimaan ja olen itse toiminut kokemuskouluttajana vuodesta 2014. Olen onnistunut käymään omaa sairauttani vaikeimman kautta ja toivon syvästi ettei kukaan niin joutuisi tekemään joten haluan kertoa tarinaani mahdollisimman laajasti. Samalla haluan herättää perusterveydenhuoltoa huomaamaan ne epäkohdat joita kilpirauhaspotilaiden hoidossa on. Lääkäreiden ja potilaiden yhteistyötä pitää saada paremmaksi heti!

Olen kirjoittanut tästä omasta taipaleestani kirjan SEKUNDAKROPPA -elämäni kilpirauhaspotilaana ja kirjassa pyrin nimenomaan rehellisen oman esimerkkinin kautta tuomaan tukea ja neuvoa sellaiselle joka kärsii vaikeasti hallittavasta liika- tai vajaatoiminnasta. Sain kirjaani mukaan perusterveydenhuollon lääkärin ja sisätautiopin dosentin Esa Sopin kommentoimaan eri hetkiä kilpirauhaspotilaan elämästä ja samalla luomaan siltaa potilaan ja lääkärin välille. Lisäksi kirjassa pääsee ääneen psykoterapeutti joka kertoo keinoja miten käsitellä sitä faktaa että on kroonisesti sairas. Kirjaan on kerätty kaikki se oleellisin tieto kilpirauhaspotilaalle ja heidän läheisilleen sekä terveydenhuollon ammattilaisille.

Kirjani ilmestyy parahiksi ennen Kilpirauhasseminaaria (kaupoissa 13.2.) ja halutessasi voit ostaa minulta kirjan nimikirjoituksella seminaarin aikana hintaan 25€ (vain käteinen). Esittelen tilaisuudessa myös kirjasta pätkiä. (Koska saavun junalla ja en voi valtavaa määrää mukanani kantaa niin voit varata minulta kirjan ilmoittamalla siitä Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. niin tiedän varata kirjoja tarpeeksi mukaan)

Me kilpirauhaspotilaat olemme rohki rohkeita tyyppejä eikö niin? Välillä pitää muistuttaa itseään että vaikka tukka lähtee päästä niin että pölinä käy ja hiki virtaa kunnes taas jäätää kuin iglussa niin hyviä ihmisiä tässä ollaan. Lääkityksen temppuillessa kuten omalla kohdallani olen ottanut tavakseni avoimesti kertoa mistä milloinkin epätavalliset oireeni johtuvat. Se helpottaa kummasti kun puhuu ja tuo tautia sitä kautta tunnetuksi. Se on vastaanottasta kiinni miten suhtautuu mutta eristyä ei yhdenkään potilaan tarvitse.

Toivottavasti tapaamme tuolloin Kilpirauhasseminaarissa! Haluan lähettää kaikille teille lämpimät hyvän voinnin terveiset sekä onnitella upeaa Lapin Kilpirauhasyhdistystä menestyksekkäästä toiminnastaan!

Voidaan hyvin, yhdessä!

 Anne Roth

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI
16.1.2019 Superviikonloppua järjestellessä...

Hyvää alkanutta vuotta 2019! Lapin Kilpirauhasyhdistyksen ja KERRO JA KUUNTELE -projektin vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja tapahtumia keväälle on täällä yhdistyksen toimistolla ”buukattu” jos jonkinmoista! KILPI-lehti ilmestyy 24.1.2019, sinne olemme koostaneet tapahtumat kattavasti kevääseen asti. Avoimia ovia toimistolla pidämme 30.1.2019 ja silloin voi kipasta toimistolta hakemassa uimalipun Vesihiiteen jäsenkorttiaan vastaan! Urheiluasioita on nyt muutoinkin viritelty ja luvassa on helmikuun toisena päivänä ohjattua liikuntaa niin ulkona kuin sisälläkin, EasyFitin kanssa toteutettuna täällä Rovaniemellä. Muuallekin maakuntaan järjestellään parhaillaan erilaisia virkistykseen ja liikuntaan liittyviä tilaisuuksia – niistä lisää tuonnempana.

Parhaillaan toimistolla järjestetään oikeaa superviikonloppua Lappiin! Tulossa on helmikuun puolivälissä 15 vuotis- juhlaseminaari 15.2.2019 Rovaniemelle, johon pääsee paikanpäälle osallistumaan 130 henkeä ja etänä kaikki, jotka ovat asiasta kiinnostuneita! Kilpirauhasseminaarin kutsu ja ohjelma julkaistaan sekä ilmoittautumislinkki avataan lähipäivinä, joten nyt kannattaa seurata meitä niin kotisivuillamme kuin myös Facebookissa, jotta on ”ajoissa” paikalla kun ilmoittautuminen käynnistyy! Ohjelmassa on luvassa ansiomerkkien jako, perustajajäsenillemme, sekä historiikin julkistaminen. Luvassa on myös kokemustoimija Anne Rothin tarina sekä lääkäri Ville Pöntysen luento. Historiikki julkaistaan e-lehtenä kotisivuillemme, joten se on juhlapäivän jälkeen siellä kaikkien luettavissa.

Historiikin kirjoitustyö on käynyt kuumana ja jotta se saataisiin kattavasti koko tuolle yhdistyksen taipaleelle 2004 – 2019, niin olemme tehneet samalla myös yhdistyksen ja projektin toimintakertomusta vuodelta 2018.

Superviikonloppuna starttaavat myös avo- ja etäsopeutumisvalmennuskurssit Leviltä. Kursseja saatiin Lappiin kaksi, joista toinen järjestetään siis Levillä ja toinen Kemissä. Kurssille hakuaika on päättynyt ja kurssilaiset on valittu. Sopeutumisvalmennuskurssit toteutetaan yhteistyössä Suomen Kilpirauhasliiton kanssa.

Tuohon superviikonloppuun mahtuu myös lääkäri Ville Pöntysen luotsaama Kilpirauhaspaja, johon ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä. Paja järjestetään Rovaniemellä 16.2.2019. Paljon innokkaita yhteydenottoja on pajan tiimoilta tullut ja tulee parhaillaan.

Tänään kokoontuu yhdistyksen uusi hallitus järjestäytymiskokoukseen. Aktiivinen hallitustyöskentely aloitetaan tammikuun lopussa, jolloin hallituksella onkin monen monta asiaa päätettävänään. Täytyy alkaa muun muassa miettimään KERRO JA KUUNTELE -projektin jatkohakemuksen työstämistä.

Vertaistukiryhmien ohjaajien uutiskirje ja uutiskirje terveydenhuoltoon ovat työlistalla ja tilin perustaminen YouTubeen, jotta saisimme 17.12.2018 pidetyn ”Kilpirauhassairauksien seuranta ja liitännäisongelmat” luentotallenteen katseltavaksi kotisivuillemme.

Monenmoista on siis menossa ja tulossa! Nyt kannattaa olla kuulolla! Ja jotta viestit tavoittaisivat sinut ensimmäisten joukossa, käythän varmistamassa, että sähköpostiosoitteesi on jäsenyystietosi liitteenä ja että se on oikein. Jäsenasiat hoitaa Lapin Kilpirauhasyhdistyksen puolesta Suomen Kilpirauhasliitto ja liiton sivuilta pääset kohdasta jäsenyys – yhteystietojen muuttaminen – päivittämään tietosi.

Ollaanpa kuulolla!

Satu Saari
projektikoordinaattori
KERRO JA KUUNTELE -projekti

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

18.12.2018 Kilpirauhaskuulumisia Napapiiriltä

Jopas oli luentosali! Viimeisintä tekniikkaan pursusi kirjaimellisesti seinistäkin! Eipä Savon-Poika tällaisia puitteita aikaisemmin muualla ole nähnytkään. Mutta enpä ollut maailman metropoleissa tälläkään kertaa luennoimassa. Vahtimestarin puheenparsi sen viimeistään paljasti; Lapissa ollaan, ja aivan napapiirin tuntumassa.

Ihmiset ovat täällä pohjoisessakin omanlaisiaan, vaikkei sitä osaakaan sanoin selittää. Saman huomaa maakunnissa vieraillessaan. Myös täällä minut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Luentosalin täyttyessä voin aistia ystävällisyyttä, mutta selvästi myös uteliaisuutta: mitähän Savon-Pojalla on annettavaa?

Luennossani ei ollut ”Lapin lisää”. Samoista asioista keskusteltiin kuin aikaisemmilakin luennoilla. Kysymykset, murheet ja kokemukset terveydenhuollosta olivat minulle tuttuja. Samat asiat näyttävät koskettavan kilpirauhaspotilaita kaikkialla Suomessa. Lappi ei tee tähän poikkeusta. Ei hyvässä, eikä pahassa.

Tälläkin kertaa paikalla tullaan hakemaan apua. Vieläkään kukaan ei asetu haastamaan sanomisiani – vaikka siihen jälleen rohkaisinkin. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitokäytännöistä on käynnissä oppikiista. Luentosaleja eivät täytä kiistelijät, vaan oppikiistan uhrit – apua vaille jääneet potilaat. Tämä on yhteistä kaikissa kaupungeissa, joissa olen luennoinut. Jos nykyiset toimintatapamme toimisivat ja auttaisivat jokaista potilasta, olisi luentosalit typötyhjiä.

Vaikeimmat kysymykset esitettään joka kerta, enkä vieläkään osaa niihin vastata: Miksi asiat ovat näin? Miksi oppikirjoistakin löytyvää tietoa ja vuosikymmeniä käytettyjä lääkkeitä ei saa käyttää potilaiden auttamiseen? Mistä löydän lääkärin, joka osaa ja ymmärtää? Mistä löydän lääkärin, joka uskaltaa? Samoja asioita pohditaan napapiirin molemmilla puolilla.

Muihin kysymyksiin onkin paljon helpompi vastata. Kuten siihen, miksi T3V ei kuulu kilpirauhasen vajaatoiminnan perustutkimuksiin tai miksi kilpirauhaspotilaalla on vatsa sekaisin, lihakset jäykät ja kipeät, unenlaatu huono tai stressi niin turmiollista. Ja siihen, kenelle T3-hoito sopii ja miksi se auttaa.

Tietoja, taitoa ja tahtoa potilaiden auttamiseksi löytyy lisäkseni monelta muultakin lääkäriltä. Yhdessä kaikkien Suomen kilpirauhaspotilaiden kanssa pystymme rohkaisemaan heitä osallistumaan. Emme rohkaise kiistelyyn, vaan oppisovun löytämiseen. Se on kaikkien osapuolien edun mukaista.

Lupaan auttaa tässä työssä parhaani mukaan.

Sopuisaa joulua ja lupaavaa alkavaa vuotta 2019 toivottaen,

Ville Pöntynen
kilpirauhasen vajaatoiminnan eri hoitovaihtoehtoihin perehtynyt yleislääkäri
Lupaus Health

 

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

29.11.2018 Vuodenvaihdetta odotellessa…

 

Syksyn Kuntakierros on nyt käyty ja tapasin kierroksen aikana monia teistä. Kuntakierroksella ”Innostu vertaistukitoiminnasta ja tule mukaan!” iltoihin osallistui lähes 100 kilpirauhassairasta ympäri Lappia. Kierroksen yhteydessä vierailimme myös paikallisissa terveyskeskuksissa ja apteekeissa viemässä tietoa ja esitteitä. Tietoa sairauksista on nyt siis jaossa monessa paikassa.

KERRO JA KUUNTELE -projektin projektikoordinaattorina tämä mittava kierros oli myös minulle hyvin tärkeä matka – opin kierroksella paljon uutta näistä niin monioireisista kilpirauhassairauksista ja tapasin ihania ihmisiä, jotka kertoivat minulle sairaustarinansa. Ymmärrän nyt paljon paremmin näitä kilpirauhassairauksia! Uusi vertaistukiryhmä saatiin perustettua kuitenkin vain Kolariin. Ongelmana on vertaistukiryhmän ohjaajien saaminen kuntiin - tähän meidän täytyy panostaa lähitulevaisuudessa – olenkin ajatellut käynnistää alkuvuodesta vertaistukiohjaajien rekrytointikampanjan Lapissa.

Keräsimme illoista palautetta ja niissä pidettiin hyvänä sitä, että tilaisuuksia järjestettiin kaikkiin kuntiin ja työtä, mitä teemme, pidettiin tärkeänä ja arvokkaana. Vertaistuen järjestämistä eri kuntiin toivottiin edelleen ja myös lääkäriluentoja. Pyrimme huomioimaan näitä toivomuksia, kunhan ensi vuoden rahoituspäätös STEA:lta saadaan ja toimintaa päästään suunnittelemaan ja toteuttamaan.

Syksyn aikana saimme myös uuden vapaaehtoisen toimimaan Facebookissa ylläpitäjänä Lapin Kilpirauhasyhdistyksen virtuaalisessa vertaistukiryhmässä. Ryhmää markkinoitiin sähköpostilla ja kahden vuorokauden sisällä ryhmään saatiin yli 50 jäsentä.  Vertaistuelle on siis tarvetta, myöskin virtuaalisesti. Facebookin virtuaaliryhmä ei silti poista tarvetta kohdata vertaisiaan kasvotusten, joten ryhmien paikallinen kokoontuminen on todella tärkeää ja niiden toimintaa pyritään lisäämään myös ensi vuonna.

Jotta saisimme rekrytoitua vertaistukiryhmien ohjaajia ja jotta jo toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset ryhmien ohjaajat jaksaisivat toimia ohjaajina järjestämme myös heille virkistystä. Keväälle on suunnitelmissa ohjaajien virkistyspäivä. Tarjoamme ohjaajillemme myös työnohjausta ja ideapäiviä.

Meneillään oleva vapaaehtoistyön viikko 26. – 30.11. on herättänyt minut ajattelemaan myös vapaaehtoistyön merkitystä ylipäätään. On hienoa, että ihmiset jaksavat tehdä pyyteettömästi töitä toistensa eteen! Kiitos kaikille Lapin Kilpirauhasyhdistyksen vapaaehtoisille – panoksenne on äärimmäisen tärkeää ja teette hyvää työtä!!!

Lapin Kilpirauhasyhdistyksellä on muuten monenlaista vapaaehtoistyötä, meillä voi esimerkiksi tulla mukaan vertaistukiryhmien illan järjestelyyn, voi järjestää iltaan jotain erityisohjelmaa, jonkin teeman. Voi osallistua erilaisissa tapahtumissa esittelytyöhön, voi kirjoittaa tätä ”Kilppariblogia”, voi valmistaa tuotteita myyjäisiin, voi osallistua kokemusasiantuntijan markkinointiin ja viestintätehtäviin tai voi askarrella kampanjaperhosia, tukeakseen kilpirauhassairaiden kampanjointia ”Paremman hoidon puolesta”! Jokaiselle löytyy jotain – jos heräsit ajattelemaan asiaa, ota reilusti yhteyttä, niin katsotaan, mikä voisi olla sinun juttusi!

Lapin Kilpirauhasyhdistys on toiminut pian 15 vuotta alueellisena potilasjärjestönä, aktiivisten vapaaehtoisten voimin! Huikeaa!! Haluamme kiittää ja palkita meidän pitkäaikaisia vapaaehtoisia ja järjestämme helmikuussa Juhlaseminaarin. Seminaarin yhteydessä julkistamme myös Lapin Kilpirauhasyhdistyksen historiikin. Nämä seminaarin järjestelytyöt ovat jo täydessä käynnissä ja tätä tapahtumaa on tarkoitus päästä seuraamaan myös kuntien Virtu pisteiltä. Tiedotamme tilaisuudesta vuoden ensimmäisessä KILPI-lehdessä.

Keväälle on suunnitteilla myös paljon muuta, kuten esimerkiksi se, että saamme Lappiin tälle keväälle peräti kaksi Avo-etä kurssia, Suomen Kilpirauhasliiton järjestämänä!! Toinen kursseista on ajateltu pidettäväksi Levillä ja toinen Kemissä. Kerromme myös näistä pian lisää, kunhan loputkin yksityiskohdat varmistuvat.

Yhteistyötä ollaan virittelemässä mm. Lapin Sydänpiirin kanssa ja ajatuksena on tulevana vuonna panostaa yhteistuumin esimerkiksi liikunnallisten – työikäisten vertaistukiryhmien aikaansaamiseksi ja erilaisten yhteisten seminaarien järjestämisen merkeissä.

Vuodenvaihdetta odotellessa on suunnitelmissa vielä lääkäriluento, sitä valmistelen täällä parhaillaan ja tarkoitus on, että myös tätä luentoa pääsisi seuraamaan noilta kuntien Virtu pisteiltä.

Vuodenvaihdetta odotellessa hyppään vielä junaan ja puksutan ”isolle kirkolle” tutustumaan Suomen Kilpirauhasliiton toimintaan, toimistoon ja toimiston väkeen. Mukanani vein Helsinkiin kymmeniä ”Kunpa siivet kantaisivat” -kamppanjaperhosia, joita olemme täällä Lapissa askarrelleet eri tapahtumissa.

Joulun läheisyys alkaa olla käsin kosketeltava ja tänään täällä Järjestötalolla raikaa joululaulut, koska Moninetin väki on järjestänyt yleiset Pikkujoulut – taidanpa minäkin suunnistaa sinne maistelemaan glögiä ja pipareita, KERRO JA KUUNTELE -projektin Ohjausryhmän kokouksen alkua odotellessa…

 

Oikein rauhaisaa joulunalus aikaa teille kaikille ja ollaanpa kuulolla!

Satu

 

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

15.10.2018 Historiikkia ja paljon muuta touhua yhdistyksellä

Minulle tarjoutui tilaisuus tutustua Lapin Kilpirauhasyhdistyksen toimintaan työntekijän roolissa. Olin joskus aiemmin kuullut tästä yhdistyksestä mutta en tiennyt heidän toiminnastaan oikeastaan mitään. Yhdistyksen nimen kuuleminen ei herättänyt minkäänlaisia mielleyhtymiä paitsi, että ajattelin sen olevan pieni toiminnaltaan.

Yhdistys täyttäisi kunnioittavat 15 vuotta ensi vuoden puolella, joten yhdistyksen projektikoordinaattori oli ajatellut, että historiikki yhdistyksestä olisi julkaisemisen arvoinen yhdistyksen täyttäessä vuosia ensi vuoden alussa. Minun pääasialliseksi tehtäväksi oli ajateltu, että kokoaisin valmiiksi tietoa yhdistyksen merkittävistä tapahtumista esimerkiksi milloin vertaistukitoiminta on aloitettu, minkälaista virkistystä on ollut jäsenille ja minkälaisiin tapahtumiin on osallistuttu. Muistiinpanojeni pohjalta projektikoordinaattorin olisi helpompaa ja nopeampaa kirjoittaa historiikki. Lähdemateriaalini koostui kokousten pöytäkirjoista ja yhdistyksen toimintakertomuksista. Lisäksi kävin läpi lähes kaikki julkaistut Kilpi-lehdet katsoakseni löytyisikö lehden tapahtumakalenterista tai muista artikkeleista materiaalia historiikkia varten. Muutamaa lehden numeroa en voinut käydä läpi painettuina versioina, koska niitä ei ollut saatavilla. Kaikista pöytäkirjoissa mainituista seikoista ei ollut myöhemmin mainintaa, että onko asia toteutunut kuten oli suunniteltu, joten niitä asioita ei tietenkään voinut laittaa historiikkiin. Materiaalia kertyi hyvin historiikkia varten, johon tulee vielä lisäksi kuvia ja yhdistyksen jäsenten haastatteluita.

Yhdistys on saanut STEA:lta avustusta KERRO JA KUUNTELE-projektia varten, jonka tarkoituksena on muun muassa saada ihmiset innostumaan vertaistukitoiminnasta ympäri Lappia. Tämä kuntakierros käsittää 21 kuntaa Lapissa. Sain mahdollisuuden lähteä mukaan Posion reissulle projektikoordinaattori Satu Saaren, Lapin Sydänpiirin toiminnanjohtajan Marjo Laukkasen ja Lapin Kilpirauhasyhdistyksen tapahtumaemännän Anneli Yliportimon kanssa. Lapin Kilpirauhasyhdistyksen projektikoordinaattori ja Lapin Sydänpiirin toiminnanjohtaja olivat ajatelleet, että nämä kaksi järjestöä tekisivät yhteistyötä järjestämällä yhteisiä vertaistukitapahtumia. Monesti on nimittäin niin, että jos on yksi sairaus, voi olla jokin toinenkin ja tästä johtuen kuulua useampaan yhdistykseen, joka liittyy näihin sairauksiin. Oli mielenkiintoista kuunnella molempien yhdistysten luennot toiminnastaan. Toinen tunti tapahtumasta oli jätetty keskustelua varten ja paikalle saapuneiden kanssa keskustelua riittikin koko loppuajaksi, mitä tapahtumalle oli varattu.

Minulla oli lisäksi muitakin avustavia työtehtäviä esimerkiksi tietosuojaprosessikaavion tekeminen, mikä kertoo miten käsitellään ja ketkä yhdistyksessä käsittelevät henkilötietoja, minkälaisia henkilötietorekistereitä syntyy jne. Yhdistykset ovat velvoitteisia tekemään tällaisen prosessikuvauksen tämän vuoden alussa voimaan tulleen lakipykälän mukaan.

Työskentely yhdistyksessä oli antoisaa, rentoa ja hyvin itsenäistä. Minulla oli vain yksi työkaveri, joka oli samalla esimieheni. Kyseinen työkaveri oli minulle ennestään tuttu siinä mielessä, että olimme työskennelleet aiemmin saman työnantajan palveluksessa, tosin eri yksiköissä mutta olimme kuitenkin olleet välillä tekemisissä työasioiden vuoksi. Tutustuin myös joihinkin yhdistyksen hallituksen jäseniin, jotka kävivät välillä toimistossa yhdistyksen asioiden takia.

Arvostan hyvin paljon ihmisiä, jotka työskentelevät yhdistyksissä vapaaehtoisina. Hienoa, että on tällaisia ihmisiä, jotka kokevat tällaisen työn omakseen. Itselläni ei tällaisesta vapaaehtoisena työskentelystä ole kokemusta kuin vain parin tapahtuman verran. Tällä hetkellä en koe, että minulla on resursseja vapaaehtoistyöskentelyyn mutta en pidä mahdottomana ajatuksena, että joskus tulevaisuudessa tekisinkin vapaaehtoistyötä aktiivisemmin.

Itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, ja nyt kun olen tässä yhdistyksessä työskennellyt, tutustunut yhdistyksen historiaan, että mitä kaikkea toimintaa on ollut, ja lukenut vanhemmista ja uudemmista KILPI-lehdistä mielenkiintoisia artikkeleita, innostuin liittymään jäseneksi. Yhdistys tekee arvokasta työtä levittäen tietoutta kilpirauhassairauksista ja antamalla vertaistukea jäsenilleen, joten toivottavasti jatkossa järjestetään mielenkiintoisia tapahtumia, joihin voisi osallistua ja saada virkistäytymistä arkeen sekä esimerkiksi lääkäriluennoilta saada lisätietoa kilpirauhasairaudestaan.

Soile Määttä

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

10.8.2018 Viestin viejänä....  

 

Aurinko paistaa kauniisti elokuun 10 päivänä Rovaniemellä. On ollut upea kesä ilmojen suhteen (meille Lappilaisille, ehkä hieman liiankin kuuma😊). Nyt kuitenkin ollaan menossa jo kohti syksyä ja illat ovat pimenneet. Lomat on lusittu, vihdat tehty ja työt aloitettu – tarmoa puhkuen.

Ensi maanantaina 13.8.2018 starttaa ”Innostu vertaistukitoiminnasta ja tule mukaan!”  Lapin Kilpirauhasyhdistyksen ja KERRO JA KUUNTELE-projektin kuntakierros 2018.

Kovasti on töitä tehty kierroksen järjestämisen eteen ja toivon, että Valtuustosalit täyttyvät kunnissa innostuneista kuulioista. Alun perin ajatus oli pitää jäseniltoja, mutta koska projektisuunnitelmassa yhtenä tavoitteena on, että tietoa kilpirauhassairauksista välitetään Lapin väestölle, niin päätimme, että pidämme infoillat avoimin ovin.

Lapissa on Fimean ja Kelan keräämän kilpirauhaslääkkeiden käyttäjätilaston mukaan yli 10 000 kilpirauhaslääkkeen käyttäjää. Näistä jäseniämme murto-osa, n. 600 henkilöä. Jos tuo määrä jaettaisiin kaikkien Lapin kuntien kesken, se tekisi noin 500 henkeä/kunta ja kuinka moni vielä lisäksi sairastaa tietämättään – ilman diagnoosia ja hoitoa? Meillä on siis töitä tehtävänämme, jotta tieto kilpirauhassairauksista ja niiden oireista saavuttaisi myös ne henkilöt, jotka tuskailevat outojen oireidensa kanssa, osaamatta yhdistää asiaa kilpirauhaseen.

Projektin tavoitteisiin on kirjattu myös se, että saisimme perustettua vertaistuki ryhmiä kaikkialle Lappiin. Olisipa hienoa, jos joka kunnasta löytyisi joku innokas, joka lähtisi ohjaamaan ryhmää – kutsumaan toiset koolle keskustelemaan kilpirauhasasioista kaffekupposen ääreen. Sairastuneelle, olipa mikä sairaus tahansa, on tärkeää, että hän tietää, ettei ole yksin sairautensa kanssa – että on muitakin, jotka pähkäävät samojen oireiden ja hoitojen ja kokemusten kanssa. Vertaisensa kanssa jaettu huoli on vain puoli huolta ja niin hartioita painava taakka kevenee.

Kuntakierroksella on tarkoitus vierailla myös paikallisissa terveyskeskuksissa ja apteekeissa, viemässä tietoa siitä, mistä tietoa löytyy ja toiveena verkostoitua terveydenhuollossa niiden henkilöiden kanssa, joiden vastuualueeseen perusterveydenhoidossa ja lääkityksessä kuuluu kilpirauhaspotilaiden hoito ja lääkitys. Jatkoa ajatellen viestit ja tieto kohdentuisivat juuri oikeaan osoitteeseen ja sitä kautta kilpirauhaspotilaiden hyväksi.

Täällä Kilpirauhasyhdistyksen toimistolla Järjestötalossa, Rovaniemellä on kopiokone laulanut viime päivät ja kuntakierroksella jakoon menevää materiaalia on pakattu lähtövalmiiksi. Media on julkaissut ”puffijuttuja” ja illan esitys on tehty. Omenat, joita olin ajatellut tarjota infoiltoina, ovat vielä kaupassa, mutta muutoin alkaa olla valmista.

Satu

Minun tehtävänäni on kuntakierroksella toimia
viestin viejänä–toivon,
että tavoitan vastaanottajat! 

Minä KERROn – ja KUUNTELE sinä
ja sitten vaihdetaan!

Tervetuloa –
tapaamisiin infoilloissa!

Satu 😊
Satu Saari
projektikoordinaattori
KERRO JA KUUNTELE -projekti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-------------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

Hyvinvointia luonnosta – iltapäivä Särkitunturilla 7.6.2018

kilppariblogiin

Lappilaisille luonto on aina ollut vahva osa ihmisten arkea, se on ollut ruoka-aitta, josta on saatu lihaa, kalaa ja marjoja talven varalle. Mettään menemisellä on tällä perällä ollut yleensä jokin tarkoitus tai tehtävä. Luonnosta nauttiminen on ollut sivuosassa, ”tyhjän” kävelylle on lähinnä naureskeltu. Toisaalta talvivarastojen kartuttamisen lomassa on kuitenkin pidetty myös taukoja, tehty tulet ja keitetty kahvit.

Nykyään luonnon hyvinvointivaikutuksista keskustellaan paljon esimerkiksi tieteen maailmassa. Tutkimuksissa on havaittu, että jo noin 15-20 minuuttia luonnossa laskee verenpainetta. Luonnossa liikkumisen on todettu vähentävän myös stressihormoni kortisolin määrää syljessä. Luonto altistaa meidät myös erilaisille mikrobeille, jotka omalta osaltaan edistävät esimerkiksi suoliston terveyttä ja kehittävät luontaista vastustuskykyä.

Tulevana eräoppaana haluan tarjota asiakkailleni kiireettömiä elämyksiä, jotka rentouttavat sekä kehoa että mieltä. Näillä eväillä suunnittelin hyvinvointi-iltapäivän Lapin kilpirauhasyhdistyksen, Muonion sydänyhdistyksen ja Länsi-Lapin diabetesyhdistyksen jäsenille. Retkikohteeksi valikoitui Särkivaaran laavu Särkitunturilla.

Halusin retkellä tarjota osallistujille monipuolista ohjelmaa. Sauvat vauhdittivat matkaamme ylös kohti Särkivaaran laavua. Sauvakävely oli lajina monelle jo ennestään tuttu ja nouseva maasto tarjosi hyvät mahdollisuudet treenata oikeaa tekniikkaa. Tutkimusten mukaan sauvakävely lisää hapenottokykyä, rangan liikkuvuutta ja sydämen sykettä.

Matkalla tutustuimme myös erilaisiin metsästä löytyviin luonnonyrtteihin ja niiden käyttötarkoituksiin. Monikaan ei ehkä tiedä, että mustikan lehdet sopivat salaattiin tai yrttijuomiin, tai että poimulehti tukee erityisesti naisten hormonitoimintaa. Suoraan luonnosta kerättävät kasvit tarjoavat meille monenlaisia makuelämyksiä jo ennen varsinaisen marjastuskauden alkua. Ne sisältävät monin verroin enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin kaupan vihannekset. Tärkeintä on kerätä vain niitä kasveja, jotka tunnistaa varmasti. Epävarmat tapaukset on syytä jättää metsään!

Toivottavasti retkelle osallistuneet lähtivät takaisin kotiin virkistyneinä ja tietoisina siitä, miten luonto saa meidät rauhoittumaan ja olemaan läsnä hetkessä. Joskus on hyvä avata hetkeksi silmät, korvat, nenä ja suu luonnon tarjoamille elämyksille. Niistä voi nauttia yksin tai vaikka oman yhdistyksen järjestämillä retkillä yhdessä muiden kanssa. 

Kiitokset Lapin kilpirauhasyhdistykselle ideasta ja mahdollisuudesta toteuttaa osa erä- ja luonto-oppaan ammattitutkintoa yhteistyössä teidän kanssa!

Antoisia luontohetkiä kaikille!

Taika Kopra
Eräopasopiskelija,
Ammattiopisto Lappia, Muonio

---------------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

19.4.2018 Kuka tietää lääkityksesi?

Tämän otsikon alla Lapissa kampanjoitiin Lääkehoidon teemapäivänä kevättalvella 2017. Koska asia on edelleen ajankohtainen ja lähellä sydäntäni, jatkan aiheesta mielelläni tänäkin vuonna.

Otsikon kysymykseen tuntuisi olevan useita vastausvaihtoehtoja. Oma lääkärisi tietää varmasti lääkityksesi, siellähän se näkyy koneella. Terveyskeskuksen tai kotisairaanhoidon tuttu hoitaja, hehän kyllä tietävät mitä lääkkeitä käytät. Apteekissakin varmasti tiedetään lääkkeesi, sieltä samastahan ne lääkkeet tulee aina haettua. Mutta niin kummalliselta kuin se tuntuukin, mikään edellä mainituista vastauksista ei ole oikea. Oikea vastaus on, että vain sinä itse tiedät lääkityksesi. Tai jos läheisesi osallistuu lääkehoitoon, hän tietää sen myös. Miksi näin on?

On monia syitä siihen, että lääkityksesi ei kokonaisuudessaan ole lääkärin, hoitajan tai apteekin henkilökunnan tiedossa. Yksi tärkeimmistä on useat eri potilastietojärjestelmät. Järjestelmät ovat erilaisia terveyskeskuksessa, sairaalassa tai yksityisellä lääkäriasemalla. Niiden tietoja ei myöskään voi jakaa eri toimijoille. Ja vaikka reseptit ovat nykyään sähköisiä, ja ne löytyvät reseptikeskuksesta tai Omakannasta, sieltä on vaikea selvittää mitkä näkyvistä resepteistä ovat todella käytössä. Reseptikeskuksessa ei myöskään näy tietoa käytössä olevista itsehoitolääkkeistä, luontaistuotteista tai ravintolisistä.  

On tilanteita jolloin lääkkeitä ei käytetä niin kuin lääkäri on ne määrännyt. Lääke voi olla kallis, sillä on hankalalta tuntuvia haittoja tai se ei tunnu tarpeelliselta. Tällöin lääkettä ei välttämättä käytetä lainkaan tai sitä käytetään vähemmän kuin on määrätty. Nämä syyt ovat erittäin tavallisia ja ymmärrettäviäkin. On kuitenkin tärkeää saattaa nämä poikkeukset lääkärin tietoon, sillä hän yrittää arvioida lääkehoidon vaikutuksia sillä tiedolla, mitä hänellä on käytettävissään. Jos lääkkeen määrääjä ei tiedä miten lääkkeitä käytetään, hän ei voi seurata hoidon tehoa eikä tehdä oikeita ratkaisuja hoidon jatkamisen suhteen. Pahimmassa tapauksessa hän luulee, että aiemmin määrätty hoito ei auta, ja muuttaa tai lisää lääkitystä aivan turhaan.

Niin kauan kuin potilastietojärjestelmiä ei saada toimimaan siten, että tieto välittyisi eri järjestelmien kesken, on meillä lääkkeiden käyttäjillä itsellämme tärkeä rooli lääkitystietomme hallinnassa. Onneksi siihen on olemassa hyvin yksinkertainen keino: lääkityslista. Me kaikki voimme itse tai yhdessä läheistemme tai terveydenhuollon henkilöstön kanssa pitää yllä ajantasaista lääkityslistaa. Lista voi olla paperinen valmis lomake, tai sen voi kirjata vaikka ruutupaperille. Internetissä ja älypuhelinsovelluksina on erilaisia listoja, joita voi ylläpitää sähköisesti ja tulostaa tarvittaessa paperiversioksi. Tärkeintä on, että listalla on kaikki resepti- ja itsehoitolääkkeet, vitamiinit ja ravintolisät lueteltuna juuri niillä nimillä ja annoksilla mitä on käytössä. Ja että listaa päivitetään. Jos jokin lääke lopetetaan tai uusi aloitetaan, pitäisi se heti kirjata lääkityslistalle. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että lista on helposti saatavilla ja löydettävissä esim. hätätilanteessa, jotta ambulanssin ja päivystyksen henkilökunta tietää mitä lääkkeitä käytät, jos itse et pysty sitä kertomaan.

Ajantasaisen lääkityslistan kanssa on helppo mennä lääkärin vastaanotolle. Voi tuntua hankalalta ottaa puheeksi lääkärin kanssa se, että lääkkeitä ei välttämättä käytäkään kuten lääkäri luulee. Kirjoitetun listan kanssa asiasta on helpompi jutella ja tilanteeseen voidaan etsiä ratkaisu. Lääkäri voi yrittää löytää edullisemman valmisteen tai miettiä, miten toimitaan mahdollisten lääkehaittojen kanssa. Listan kanssa voi myös mennä apteekkiin ja varmistaa, että käytössä olevat itsehoitolääkkeet, vitamiinit ja ravintolisät varmasti sopivat yhteen reseptilääkkeiden kanssa.  Apteekkien farmaseutit ja proviisorit osaavat neuvoa myös oikeiden valmisteiden valinnassa.

Lääkitysongelmien kanssa ei tarvitse painia yksin. Terveydenhuollon eri ammattilaiset sairaaloissa, terveysasemilla ja apteekeissa ovat juuri sitä varten, että asioita mietitään yhdessä. Kaikkien yhteisenä tavoitteena on turvallinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellinen lääkehoito.

Maija Pirttijärvi
farmaseutti
Lääkehoidon asiantuntijapalvelut

--------------------------------

kilppariblogi logo PIENI

27.3.2018 Lapin Kilpirauhasyhdistykselle projektikoordinaattoriksi

Satu ja Airi

Järjestömessut Lapin AMK, Jokiväylä, 20.3.2018 esittelytyössä
Satu ja Lapin Kilpirauhasyhdistyksen varapuheenjohtaja Airi Rautiainen.

Rovaniemi paistattelee upeassa kevät auringossa, kun kertaan täällä mielessäni kulunutta viikkoa ja suunnittelen uuden alkua. Viime viikolla aloitin uuden työni täällä Lapin Kilpirauhasyhdistyksellä KERRO JA KUUNTELE -projektin projektikoordinaattorina, Riitta Palovuoren siirryttyä toisiin tehtäviin.

Muutos työelämässäni tapahtui varsin ripeästi - viikko sitten työskentelin vielä Lapin sairaanhoitopiirillä, kehittämisyksikössä, projektisihteerinä. Työni sairaanhoitopiirillä tarjosi minulle oivan mahdollisuuden tutustua eri potilasjärjestöjen toimintaan ja vapaaehtoisten tärkeään työhön.

KERRO JA KUUNTELE -projektin tarkoituksena on Lapin kilpirauhaspotilaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen asiantutijatiedon, vertaistoiminnan ja kokemustiedon avulla. Terveydenhuollon tukipalveluissa työskennellessäni olen oppinut ymmärtämään ja arvostamaan asiantuntijatiedon merkityksen ja tärkeyden, sen, että meillä on aina käytössämme uusin tietotaito, jotta voimme auttaa sairastuneita ja heidän läheisiään parhaalla mahdollisella tavalla.

Muistisairaan äitini avustajana ja lähi-ihmisenä ymmärrän todella hyvin vertaistuen merkityksen. Arvostan kovasti sitä työtä, mitä yhdistysten vapaaehtoiset tekevät erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, omalla ajallaan – kertomalla toiminnasta ja olemalla vertaistukena tarvitseville.

Maanantai kului Kilpirauhasyhdistyksen toimistolla perusasioiden äärellä. Sähköpostiosoitteen käyttöönottoa, yhdistyksen internet sivujen (www.lapinkilpi.com) yhteystietojen päivitystä, sekä tämän viikon aikana toteutettavien tapahtumien organisoimisessa. Tiistaina päästiinkin sitten jo ”tositoimiin” eli olimme Kilpirauhasyhdistyksen varapuheenjohtaja Airi Rautiaisen kanssa esittelemässä yhdistyksen toimintaa ja KERRO JA KUUNTELE -projektia Lapin ammattikorkeakoululla, Jokiväylässä, Järjestömessuilla.

Keskiviikon ja torstain aikana tutustuin Kilpirauhasliiton (www.kilpirauhasliitto.fi) internet sivuihin, luin paljon erilaista materiaalia, sekä virittelin yhteistyökuvioita Järjestötalossa toimivien eri tahojen kanssa. Valmistelin yhdistyksen rahastonhoitaja Aino Poikelan kanssa tulevaa yhdistyksen sääntömääräistä kevätkokousta ja päivitin sähköisen kalenterini ajan tasalle kaikista niistä monista, monista, tapahtumista ja aikatauluista, joita kevään aikana on määrä toteuttaa ja joissa tulee olla paikalla. Sain tunnukset Lappilaiset – sivustoon (www.lappilaiset.fi) jossa on myös Lapin Kilpirauhasyhdistyksen osio ja pääsin päivittämään niiden sisältämää tietoa.

Torstaina 22.3.2018 vietettiin myös valtakunnallista Lääkehoidon päivää (www.laakehoidonpaiva.fi) ja Lapin Kilpirauhasyhdistys järjesti päivän yhteyteen yleisöluennon. Farmaseutti Maija Pirttijärvi oli luennoimassa ”Iäkkäiden lääkehoidosta ja siihen liittyvistä erityispiirteistä sekä kilpirauhaslääkkeiden yhteensopivuudesta muiden lääkkeiden kanssa”.

Perjantaina lähestyin sähköpostiviestillä Suomen Kilpirauhasliittoa ja tiedottaakseni sinne KERRO JA KUUNTELE -projektin henkilömuutoksista.

Perjantaina pääsin myös tutustumaan tähän Järjestötaloon (www.jarjestotalo.fi) osallistumalla sen talotoimikunnan kokoukseen. Lauantaina 24.2.2018 klo 12-16 oli vielä Lapin Kilpirauhasyhdistyksen hallituksen kokous ja sääntömääräinen kevätkokous. Varsin vilkkaasti hurahti siis viime viikko, uusien ja mielenkiintoisten asioiden äärellä, uudessa osoitteessa ja uusien ihmisten ympäröimänä.

Uusi viikko ja uusia ajatuksia ja uusi ”Kilppariblogi”.

Vuorovaikutus - keskustelu, mielipiteet, kokemus, yhteistyö, vertaistuki / tiedottaminen ja viestintä. Siinä ne ajatukset, jotka siivittivät tähän ajatukseen Kilppariblogista. Ajatuksessani Kilppariblogiin kirjoittaisivat vuorollaan vertaisryhmien vetäjät, vapaaehtoiset, hallituksen jäsenet ja puheenjohtaja, yhteistyökumppanit ja terveydenhuollon ammattilaiset.

Tehdään yhdessä Lapin Kilpirauhasyhdistyksen uudet Internet sivut palvelemaan parhaalla mahdollisella tavalla erityisesti teitä yhdistyksemme jäsenet läheisineen, mutta myös kaikkia niitä, jotka hakevat tietoa kilpirauhassairauksista, niiden oireista ja tarjolla olevasta hoidosta Lapissa.

Kerrotaan ja kuunnellaan – Tule mukaan toimintaan!

Satu Saari
Projektikoordinaattori
satu.saari(at)lapinkilpi.com
p. 040 137 1881
KERRO JA KUUNTELE
Lapin Kilpirauhasyhdistys ry
Kansankatu 8, 2 krs. 96100 Rovaniemi
www.lapinkilpi.com